perjantai 22. marraskuuta 2013

Retkeilyä

Eli tällä kertaa aiheena on suurimmalta osin koulun retki. Mutta ennen kuin pääsen itse aiheeseen voisin laittaa tähän muutaman kuvan hiukan aiemmasta reissusta läheiselle vuorelle. Kai se on vaan pakko myöntää, että on syksy ja kohta puoliin alkaa olla jo talvi. Mutta ainakin vielä kaikki on kauniin punaisen ja keltaisen väreissä eikä lunta ole vielä näkynyt.


Siinä on siis vähän tunnelmia täältä syksyisestä Asahikawasta ^=^

Olimme siis (lähes) kaikkien kouluni kakkos vuotisten kanssa kiertämässä hiukan Japania. Kohteena oli siis Oosaka, Nara, Kioto, Tokio. Matkaan lähtö oli 13. päivä (viimekuussa) ja paluu 17. päivä illalla. Eli kokonaisuudessaan retki oli viisi päivää ja neljä yötä.

Eli lähtö. Sunnuntaina 13.10 koulun pihasta lähti kuusi bussillista Kitakoun oppilaita klo. 7.30. Sain onnekseni kyydin koululle, koska ensimmäinen bussi pois Higashikagurasta (asuinpaikastani) lähti vasta 6.50 ja matka kestää hiukan yli tunnin. Joten sain sunnuntaina nukkua ruhtinaallisesti kuuteen asti. Koululta bussit lähtivät noin kahden tunnin matkalle kohti Sapporoa ja hiukan tarkemmin New Chitosen lentokenttää. Eli siis tuli vietettyä mukavat kaksi tuntia pienehkössä peltipurkissa (suhteellisen äänekkäiden) luokkalaisteni kanssa.

New Chitosen lentokentällä kaikki sitten kävivät lähtöselvityksessä (ja voitte kuvitella, että siinä kesti jonkin aikaa kun liikkeellä oli 240 oppilasta, joilla oli kaikilla ruumaan jätettävät laukut). Mutta päästiin kaikki kuitenkin koneeseen ja puolisen toista tuntia myöhemmin päädyttiin sitten Kansain lentokentälle, josta pääsimme sitten jakaantumaan eri kohteisiin. Itse olin valinnut lähteväni kavereideni kanssa kiertämään Oosakaa. Muita vaihtoehtoja olisi ollut Kobe tai Universal Studios Japan.

Siellä tuli sitten syötyä ja kierreltyä kaupoilla. Enimmäkseen se meni syömisen puolelle. Ja hauskaa oli. Osakassa vietimme koko loppu päivän, kunnes sitten piti palailla hotellille yhdeksän aikoihin.

Seuraava kohteemme olikin sitten Nara. Lähdimme seitsemän aikoihin hotellilta busseilla, josta meillä oli edessä noin tunnin mittainen matka kohti määränpäätämme. Koko tuon tunnin bussin etuosassa seisoskeli nuori nainen ja kertoi milloin mitäkin Narasta tai jostain muusta. Jokseenkin rasittavaa, koska en juurikaan mitään ymmärtänyt, mutta nukkuminen ei oikeastaan onnistu, kun joku puhuu mikrofoniin taukoamatta.

Narassa oli sitten pysäkkeinä yksi temppeli (jonka nimeä en muista) sekä Nara puisto. Narassa en ole koskaan käynyt (niin kuin en myöskään Osakassa) joten oli todella mukavaa katsella hiukan ympärilleen, vaikka kaikki opastukset ja selitykset menivätkin minulta puoliksi ohi, japaniksi kun olivat.
 
Siinä on siis muutama kuva Narasta. Nara puisto oli täynnä peuroja, niinkuin kaikki aina sanoo. Suhteellisen söpöjä, vaikka kaikki tytöt tuntuivat niitä pelkäävän. Ja alapuolella on kuva yhdestä temppelistä Narasta.

Narasta matkamme jatkui yhden aikoihin kohti Kiotoa. Matkaan tuhrautui puolisen toista tuntia, jonka aikana saimme syödä eväät ja kuunnella jonkun matka oppaan selitellessä jotain Kiotosta, Narasta ja kaikesta siltä väliltä.

Ja Kiotossa kohteena oli siis Kiyomizu dera. Eli siis yksi Kioton kuuluisista temppeleistä. Kiyomizuderan olen jo kerran kiertänyt ympäri käydessäni japanissa jokin aika sitten lomailemassa, mutta japanilaisten kanssa kokemus oli jokseenkin erilainen. Tällä kertaa kaikki ystäväni päätyivät ostamaan jos jonkin laista ennustusta tai amulettia. Mikä auttaa terveyteen ja mikä opiskeluun (you name it they have it). Itse päädyin ostamaan yhden onnen amuletti systeemin, mutta en oikeastaan tiedä, mihin sen pitäisi auttaa, kunhan on mukavan näköinen.
Sen jälkeen matka jatkui hotellille, jonne jätimme tavarat, söimme ja lähdimme tarkastamaan hotellin lähi maastoja. Ja sen jälkeen kutsui hotelli huone. Huoneessa oli kahdeksan tyttöä ja kaikki nukkuivat vierekkäin patjoilla, joten kuten arvata saattaa olimme hereillä suhteellisen pitkään. Taisin mennä nukkumaan siinä kahden kolmen aikaan ja herätys seuraavana aamuna kello 5:30. Eli ruhtinaalliset kolmisen tuntia.

Ja koko seuraava päivä oli omistettu Kioton kiertelemiselle. Olen kerran käynyt Kiotossa, mutta tällä reissulla ei tullut kierrettyä samoja paikkoja. Valitettavasti aamu valkeni kuitenkin sateisena, joten koko päivän sai kantaa sateen varjoa kädessä toivoen, että sade lakkaisi edes hetkeksi. Ja kyllä se hetkittäin laantuikin.
Ensimmäisenä etappina meillä oli 竹林の道. Ei ole mienintäkään ajatusta kuinka tuo pitäisi lukea (google kertoo sen olevan Chikurin no michi, mutta google translate ei ole kovin hyvä tuossa lukutavan selvittämisessä). Joka tapauksessa merkitykset on bambu, metsikkö ja tie. Eli tie, jota reunustaa bambut.
Seuraavaksi oli tiedossa lisää temppeleitä (nimien perässä en pysynyt laskuissa). Muutama hiukan pienempi temppeli.
Ja sitten tietenkin lounas. En tiedä olenko maininnut sitä koskaan, mutta täällä Japanissa syöminen on tärkeä tapahtuma. Meidän Kioton reittimme suunniteltiin sen perusteella, missä ihmiset tahtoivat syödä. "Koska tuolla on hyvä ravintola, niin sinne suunnalle mennään lounas aikaan." Kuulin myös huhuja siitä, että jotkut ryhmät jättivät temppelit kokonaan käymättä ja keskittyivät pelkästään ruokaan (tai oikeastaan vihreästä teestä valmistettuihin herkkuihin, koska Kioton bravuuri on Japanilainen vihreä tee). Lounaalla me päädyimme syömään tofu ravintolaan. Ruoka oli oikein hyvää, eikä lompakkokaan itkenyt verta lounaan jälkeen, joten oikein hyvä valinta.
Ja sitten Kinkakuji eli kokonaan kullasta valmistettu temppeli. Se on jotain, jota olen halunnut nähdä jo jonkin aikaa, enkä voi sanoa, että olisin pettynyt. Se oli oikein upean näköinen, vaikka en näekään syytä sen rakentamiseen. Pääsisi hyvin paljon halvemmalla, jos rakentaisi temppelin kullan sijaan ihan tavallisesta puusta... Mutta mikäs siinä jos tykkää. What ever floats your boat.
Sitten oli taas vähän lisää kulttuurillista hässäkkää (kivi puutarha ja joku entisen keisarin asuinpaikka) ennen ruokailua. Tällä kertaa päädyimme jonnekin syrjä kujan udon (japanilainen nuudeli) ravintolaan. Ei taaskaan (onneksi) ollut turhan kallis ja hyvääkin oli, vaikken tiennytkään mitä tilasin kun ruokalista oli kokonaan japaniksi.
Ja siinä olikin se päivä. Taas yö tuli vietettyä samassa tyttö porukassa mutta onneksi nukkumaan päästiin jo yhdeltä, joten sai nukuttua hiukan enemmän.

Kiotosta oli sitten lähtö Tokioon luotijunalla. Ja Tokion rautatieasemalta otimme suoraan metron Disneylandiin. Koko muun retken liikuin luokkalaisteni kanssa samassa kuuden hengen porukassa, mutta Disneylandissa joukon kokoonpano vaihtui hiukan. Monet viettivät tuon päivän muilla luokilla olevien ystäviensä kanssa ja minä päädyin sitten ryhmään, jossa oli kaksi meidän luokkalaista tyttöä ja kolme rinnakkaisluokkalaista.

Alkuun tarkoitukseni oli mennä Disney sean puolelle, mutta kaikki muut halusivat päästä Disneylandin puolelle, joten päädyin sitten sinne toistamiseen. Onneksi oli kuitenkin Disneylandin 30 vuosipäivä ja Halloween, joten Disneylandin kuosi oli jokseenkin erilainen. Ja ei kai sitä Disney landista voi kai oikein sanoa mitään, joten kai voin antaa kuvien kertoa puolestani.





 Ja sitten tulikin jo retken viimeinen päivä. Viimeinen päivä vietettiin Tokiossa. Ensin suuntana oli Tokyo Tower. Se oli ihan näkemisen arvoinen, mutta en ole varma, olisinko viitsinyt siitä maksaa ja jonottaa. Me pääsimme ylös ilman jonottamista, mutta jono muille oli tosiaankin pitkä. En tiedä kuinka kauan he joutuivat odottamaan, mutta kyllä se vähintään  tunnin pituiselta näytti. No mutta etuja olla järjestetyllä matkalla...
Sen jälkeen päädyttiin jollekin kiertoajelulle lautalla. Sieltä sitten lähdettiinkin kotiin. Asahikawan lentokentälle päästiin joskus seitsemän aikoihin, josta sain sitten kyydin kotiin.

Se pitää sanoa, että kirjotin tuon alun tähän postaukseen joskus aikoja sitten, jolloin oli vielä "mukava syksy". Nyt täällä Asahikawassa on jo ehtinyt sataa luntakin. Viikon ajan sain rämpiä kouluun nilkan korkuisessa lumihangessa kun ei kukaan ollut viitsinyt aurata jalkakäytäviä. Nyt lumet on kuitenkin onneksi sulaneet ja nyt kaikki sanoo, että tämän viikon lopulla pitäisi tulla lunta, mutta saapa nähdä. Toivottavasti ei vielä.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Jatkoa edelliseen

Otinpa nyt sitten itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tämän pikakelauksen loppuun. Onneksi en tainnut sanoa, että minä viikonloppuna kirjotan tämän... Kai? Ehkä en sanonut ^^
Joten............

Festareita
Eli vaihdoin siis perhettä kesäloman ajaksi, joten pääsin vähän lähemmäs Asahikawaa, joka tarkoitti sitä, että matkustaminen kaiken maailman festivaaleille oli huomattavasti helpompaa. Vaikka valitettavasti kaikki parhaat festarit vaan sattui kaikkien leirien kanssa päällekäin. Mutta kyllä sitä muutamaan pääsi piipahtamaan ^^

 Sen lisäksi että tässä kuvassa näkyy Japanilaista festaritunnelmaa, siinä näkyy myös, kuinka hyvin japanilaiset ymmärtää englantia.... (vink vink katsokaa edessä seisovan henkilön hattua, jossa on kirjoitusta englanniksi)

Sapporo 13.-15.8
Eli siis lähdettiin tuon väliaikaisen host perheen kanssa Sapporoon. Kolmen päivän reissu, joista kaksi päivää oltiin Sapporossa ja yksi Otarussa (kaupunki lähellä Sapporoa). Käytiin sukulaisissa ja syötiin yli hienossa ravintolassa (toinen host isovanhemmista on kuulemma yli rikas...) mutta suurimman osan ajasta vietin host siskon kanssa shoppaillen ja kierrellen Sapporoa. Ja kyllä kaikkea tulikin sitten ostettua, vaikka rahaa ei oikein olekaan ^^



AFS camp 7.-8.8
Juu eli meidät raahattiin myös AFS:n järjestämälle leirille (joka oli onneksi vain kaksi päiväinen). Siellä ei juurikaan mitään kovin maata mullistavaa tapahtunut. Pitkästä aikaa sain taas puhua suomea kun tuolla leirillä sattui olemaan yksi entinen vaihtari Suomesta. Toisaalta koska meitä oli kaksi suomalaista täysin kokkauskyvytöntä ihmistä meidän ”suomalaisesta” ruoasta tuli suhteellisen katastrofaalinen.


Kesälomailua 25.7-20.8
Juu eli kesäloman aikana on tullut puuhailtua sitä sun tätä. En viitsi laittaa ka
ikkea oman otsikon alle, koska suhteellisen suuri osa kesälomasta meni vain hengailun puolelle, mutta laitan tähän nyt kuitenkin jotain kuvia kesäloman varrelta, jotka ei liity mihinkään yllä olevista kategorioista.




Siinä oli siis pikakelauksena suurinpiirtein kaikki ^^
Yritän saada seuraavan postauksen jotenkin vähän nopeammin tänne, mutta en lupaa mitään ^=^

Veera

torstai 22. elokuuta 2013

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan

Okei. Eli siitä taitaa olla pieni ikuisuus kun olen viimeksi päivitellyt tätäkin blogia. Tässä on jotenkin ollut kaiken laista tekosyytä sille miksi en ole tänne kirjpitellut mutta kai  sen voin rehellisesti todeta että ei ole huvittanut.

Taidan tehdä tästä vähän erilaisen kuin muista postauksista kun asiaa kuitenkin on jonkun verran...
Laitan tänne siis alaotsikkojen alle näitä juttuja ja taitaa tälläkertaa mennä tämä vähän kuvapainotteiseksi kun ei suomenkieli enää multa oikeen luonnistu.

KOULUN FESTIVAALI 5.7-7.7.
Juu eli meillä oli koululla festivaali. En oikein tiedä miten se pitäisi suomen kielelle kääntää kun tuo kuulostaa vähän oudolta. Mutta ajatuksena siis siellä oli erilaiset pajat ja ruoka. Kaikki luokat oli tehnyt jotain ruokaa/makeisia, jota ne sitten myi pihalla pienissä kojuissa. Sen lisäksi oli vielä ykkösten perinteiset japanilaiset tanssit, kolmosten teemaan keskittyneet jotkut kierto systeemit (en oikeen osaa sanoa mitä ne oikeestaan oli) ja sitten eri koulun klubien (en osaa suomentaa, koulun jälkeiset harrastus systemit) ylläpitämät muut aktiviteetit, kuten teeseremonia, jossa mä kävin tappamassa mun jalkoja.
Puolet luokan tytöistä perjantaisen tanssiesityksen jäljiltä.

Meidän "ruokamme" oli siis chocobananas, eli suklaalla kuorutettuja banaaneja.
Ja jos kylttiä yrittäisi jotenkin suomentaa niin kai se kertoisi jotain sellasta, kun Take-chanin (meidän opettaja kuvassa oikealla) sellaiset hiukan suklaiset banaanit returns. (Chokotto Take-chan sonna banana Returns)


Sellaista siis. Oli oikein mukavat kolme päivää, Ja oikeastaan koko festivaalia edeltävä viikko oli suhteellisen onnistunut. Kyseistä tapahtumaa suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Viimeinen viikko ennen festivaalia kului suhteellisen paljon koulun merkeissä. Joka päivä herätys tavalliseen tapaan 5.40, päivä aloitettiin opiskelulla ja päätettiin festivaalien järjestelyllä ja kotiin pääsin yleensä siinä 20.45 aikaan. Että suhteellisen raskaita päiviä. Ja luultavasti jokainen suomalainen koulua käyvä henkilö saa tässä vaiheessa sydän kohtauksen, kun kerron, että tuo viikko oli koko täällä oloni aikana (tähän asti) hauskin viikko, vaikka lähes koko aika menikin koulussa. Eli hauskaa oli vaikka olinkin ihan kuollut tuon viikon jälkeen.

SEILAILUA 13.7 ja 21.7
Ollaan siis nyt muutaman kerran käyty host isän, pikkusiskon ja veljen kanssa seilailemassa. Ensimmäinen kerta oli pyhitetty kalastamiselle. En oikeastaan tiedä, missä tuona päivänä oltiin, mutta jossain merellä. Siellä oli iso paatti, johon lastautu porukkaa neljäksi tunniksi heittelemään virveleitään. Ja niin kuin varmaan monet tietävät minun rakkaudesta kalastamiseen niin oli suhteellisen kauhea kokemus aika ajoin. (Jos joku ei tiedä, niin en ole kalastuksen suurin ystävä) Onneksi kalaonneni ei ole pahemmin parantunut Suomen rajojen ulkopuolelle päästyäkään, joten ei kovin montaa rääpälettä tarvinnut koukuista irrottaa. Suhteellisen suuri osa minun ajasta meni horisontin tuijotteluun ja katselemaan kun muut nosti kaloja veneeseen. Eli suhteellisen leppoisaa.


Toinen retki sitten tehtiin Otaruun ilman tätä kalojen narraus operaatiota. Sillä retkellä myös kulkupeli oli jokseenkin eri. Sillä kertaa pääsimme kokeilemaan pienehköä jahtia (en tiedä onko oikea termi... Ehkä?). Se oli suhteellisen mukavaa. Istuskella pienessä purkissa joka liikkuu yhtä nopeasti kuin soutuvene... Mutta maisemat oli kyllä nätit!
FUJII UL CAMP 30.7-2.8
Eli siis kävimme kaikkien Asahikawan ja Sapporon vaihtareiden kanssa Asahikawan tyttölukion Fujiin järjestämällä leirillä. Leiri oli nelipäiväinen englanti leiri. Tarkoituksena oli puhua pelkkää englantia. Niin vaihto-oppilaat kuin japanilaiset opiskelijatkin. Ja tuon säännön takia varsinkin ykkösluokkalaisten kanssa tuppasi olemaan suhteellisen sanatonta keskustelua, kun eivät englantia juurikaan puhuneet. Mutta mikäs siinä.

Eli siis mukavat neljäpäivää mukavassa seurassa. Joskin japanilaisten säännöt ovat turhan tiukkoja. Älkää tehkö sitä, älkääkä tätä ja sitten kaikki tekee niin kuin käsketään. Hiukan erimeininki kuin suomessa. Mutta kai siihen olisi jo pitänyt tottua? Mutta enpä ole. Yksi asia, jota tulen aina arvostamaan Suomessa on se sääntöjen ei niin tunnollinen noudattaminen.

Mutta nyt menen kyllä nukkumaan, että saan itsei ylös huomenna kello 5.40.
Jatkan tästä sitten huomenna tai viikonlopun puolella.
Nyt ainakin sain jotain elämää tänne, että tiedätte etten mä ole tänne ihan vielä kuollut ^^
~Veera

torstai 13. kesäkuuta 2013

Random sekalaista kolmen viikon ajalta (^_^)

Tästä taitaa sitten tulla aika sekalainen kokoelma viimeisten viikkojen tapahtumista. En ole varma kuinka paljon sitten oikeastaan on edes kerinnyt tapahtua tässä kolmen viikon aikana, mutta yritän nyt saada tänne ainakin jotain elämää ^^

Elikkä siis sillä aikaa kun oppilaat Suomessa ovat aloitelleet kesälomaansa minä olen istunut koulussa tukahduttavan kuumassa luokkahuoneessa ja toivonut, että pääsisin kotiin. Ja kesälomaa saan odotella vielä hiukan yli kuukauden. Nyt on onneksi helppo viikko menossa, koska muilla on kokeita, joten pääsen kotiin siinä 12 aikoihin. En tietenkään itse tee niitä kokeita, mutta istun sen sijaan opettajien huoneessa ja yritän opiskella Japania. (Tässä vaiheessa saatatte miettiä, että kuinka hyvin minä nykyään Japania puhun, joten voin todeta, etten kovinkaan hyvin.) Ja vihdoin olen saanut otettua muutaman kuvan koulultakin eli tässä olisi siis huone, jossa tulen luultavasti viettämään suurimman osan vuodestani ^^ Eli koti luokkani.
Viimeisenä kahtena viikkona mulla on kerinnyt kulua koko kuukauden budjetti. Yleensä olen pärjännyt sillä 10€ viikonlopussa. Joskus tietenkin hiukan enemmän kuluu riippuen vähän mihin sitä joutuu, mutta tuossa muutama viikko takaperin oli vaikkaa mitä läksiäis lounasta sun muuta, että vähän meinasi rahaa kulua. Mutta ainakin voin sanoa, että hauskaa on ollut. Mutta sitten tuleekin ongelma kun pitäisi oikeasti muistaa mitä sitten olenkaan tehnyt.

Viimeisen kahden viikon aikana on tullut aika paljon pyörittyä vaihtareiden kanssa, koska kaksi tyttöä ovat palaamassa tällä viikolla takaisin Amerikkaan, joten ollaan sitten vietetty aikaa vähän enemmän porukalla. Ollaan siis pyöritty siellä sun täällä. Karaokessa, syömässä, pelaamassa ja niin edelleen.

Ja viime viikolla tuli koettua ensimmäinen festivaali Japanissa. Ja oli oikein mielenkiintoista. Täällä on siis kesäisin paljon festivaaleja, jotka ovat pääasiallisesti syömistä ja ystävien kanssa ajan viettämistä. Siellä on paljon pieniä kojuja, joissa on yleensä jotain syötävää tai sitten jotain pelejä/krääsä systeemejä. Eli toisin sanoen oikein mukavaa kierrettävää. Itse en juuri mitään ostanut (jotain ruokaa lukuun ottamatta), mutta hyvässä seurassa sitä viihtyi joka tapauksessa.

Eli tällä hetkellä täällä on siis menossa neljän päivän koe viikko. Minulle se tietenkin tarkoittaa lyhyitä päiviä ja sen sellaista, mutta kaikille muille se tarkoittaa kolmen tunnin yö unia ja yletöntä pänttääminstä. Jokseenkin se eroaa Suomessa opiskelevien ajatuksista (ainakin omistani). Kysyin eräältä ystävältäni, että, mitä hän ajatteli tehdä, kun kokeet on ohi ja sain vastaukseksi, että hän aikoo syödä jäätelöä. Siinä vaiheessa tuli vaan mieleeni, että kuinka tiukasti nenä saa olla kiinni kirjassa, jos ei ehdi edes syömään jäätelöä siinä lukemisen ohessa...?

Kesälomaa siis täälläkin odotellessa ^^
~Veera

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kyllä se kesä vielä tännekin ^^

Nyt täälläkin alkaa pikkuhiljaa olemaan hiukan lämpimämpää ^^ Päivällä on sellaisen 15-20 astetta eli oikein mukava sää. Valitettavasti aurinko on jokseenkin vielä pysynyt pilviverhon takana, mutta eipä se ole juurikaan haitannut. Ja on niitä aurinkoisiakin päiviä näkynyt. Tänään ei ole kyllä yksi niistä. Vaikka suhteellisen lämmin onkin, vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Ja kirsikankukatkin ovat alkaneet vihdoin kukkia täälläkin!
Ja sen voin ylpeänä todeta, että olen tähän asti onnistunut pääsemään kouluun joka päivä täysin oikeaan aikaan ja yleensä jopa puoli tuntia ajoissa. Joka päivä olen saanut raahauduttua ylös sängysstä 5:40 ja lähdettyä kouluun. Ensimmäistä kertaa mutka tuli koulumatkaan tänä maanantaina, kun ensimmäistä kertaa päätin mennä 7:17 bussilla 6:52 bussin sijaan. Tuo jälkimmäinen bussi on oikein hyvä valinta koulumatkalle ja yleisesti ehdin sillä ihan hyvin kouluun. Mutta tuona päivänä vaihtaessani bussia satuinkin sitten astumaan väärään bussiin. Huomasin bussin kääntyvän väärään suuntaan risteyksestä ja jäin siitä pois, mutta tietenkin bussit joilla pääsen kouluun ehtivät molemmat mennä nenäni edestä, kun juoksin bussipysäkille. Joten minulle jäi vaihtoehdoksi lähteä puolijuoksua kohti kilometrin päässä sijaitsevaa koulua. Ja ihan tiedoksi vaan suomalaista koulua käyville nuorille, että täällä sitä osataan varmistaa, etteivät oppilaat tule myöhässä tunnille, sillä kun minä minuuttia ennen tunnin alkua pääsin koulun ovista sisään huomasin opettajan sulkevan koulun ulko-ovia perässäni. En sitten tiedä, mitä pitää tehdä jos sinulla on oikeasti syy olla myöhässä... Varmaankin madella opettajan huoneeseen ja kertoa kuinka pahoillaan olet siitä, että sinulla oli hammaslääkäri? Mutta sitä en sentään joutunut tekemään. Vaikka luokan valvojalle jouduinkin selvittämään, miksi en ollut omalla paikallani istumassa, kun kello soi.


Sellaista siis tällä kertaa.
~Veera