Retkeilyä

Eli tällä kertaa aiheena on suurimmalta osin koulun retki. Mutta ennen kuin pääsen itse aiheeseen voisin laittaa tähän muutaman kuvan hiukan aiemmasta reissusta läheiselle vuorelle. Kai se on vaan pakko myöntää, että on syksy ja kohta puoliin alkaa olla jo talvi. Mutta ainakin vielä kaikki on kauniin punaisen ja keltaisen väreissä eikä lunta ole vielä näkynyt.

Siinä on siis vähän tunnelmia täältä syksyisestä Asahikawasta ^=^

Olimme siis (lähes) kaikkien kouluni kakkos vuotisten kanssa kiertämässä hiukan Japania. Kohteena oli siis Oosaka, Nara, Kioto, Tokio. Matkaan lähtö oli 13. päivä (viimekuussa) ja paluu 17. päivä illalla. Eli kokonaisuudessaan retki oli viisi päivää ja neljä yötä.

Eli lähtö. Sunnuntaina 13.10 koulun pihasta lähti kuusi bussillista Kitakoun oppilaita klo. 7.30. Sain onnekseni kyydin koululle, koska ensimmäinen bussi pois Higashikagurasta (asuinpaikastani) lähti vasta 6.50 ja matka kestää hiukan yli tunnin. Joten sain sunnuntaina nukkua ruhtinaallisesti kuuteen asti. Koululta bussit lähtivät noin kahden tunnin matkalle kohti Sapporoa ja hiukan tarkemmin New Chitosen lentokenttää. Eli siis tuli vietettyä mukavat kaksi tuntia pienehkössä peltipurkissa (suhteellisen äänekkäiden) luokkalaisteni kanssa.

New Chitosen lentokentällä kaikki sitten kävivät lähtöselvityksessä (ja voitte kuvitella, että siinä kesti jonkin aikaa kun liikkeellä oli 240 oppilasta, joilla oli kaikilla ruumaan jätettävät laukut). Mutta päästiin kaikki kuitenkin koneeseen ja puolisen toista tuntia myöhemmin päädyttiin sitten Kansain lentokentälle, josta pääsimme sitten jakaantumaan eri kohteisiin. Itse olin valinnut lähteväni kavereideni kanssa kiertämään Oosakaa. Muita vaihtoehtoja olisi ollut Kobe tai Universal Studios Japan.

Siellä tuli sitten syötyä ja kierreltyä kaupoilla. Enimmäkseen se meni syömisen puolelle. Ja hauskaa oli. Osakassa vietimme koko loppu päivän, kunnes sitten piti palailla hotellille yhdeksän aikoihin.

Seuraava kohteemme olikin sitten Nara. Lähdimme seitsemän aikoihin hotellilta busseilla, josta meillä oli edessä noin tunnin mittainen matka kohti määränpäätämme. Koko tuon tunnin bussin etuosassa seisoskeli nuori nainen ja kertoi milloin mitäkin Narasta tai jostain muusta. Jokseenkin rasittavaa, koska en juurikaan mitään ymmärtänyt, mutta nukkuminen ei oikeastaan onnistu, kun joku puhuu mikrofoniin taukoamatta.

Narassa oli sitten pysäkkeinä yksi temppeli (jonka nimeä en muista) sekä Nara puisto. Narassa en ole koskaan käynyt (niin kuin en myöskään Osakassa) joten oli todella mukavaa katsella hiukan ympärilleen, vaikka kaikki opastukset ja selitykset menivätkin minulta puoliksi ohi, japaniksi kun olivat.

 

Siinä on siis muutama kuva Narasta. Nara puisto oli täynnä peuroja, niinkuin kaikki aina sanoo. Suhteellisen söpöjä, vaikka kaikki tytöt tuntuivat niitä pelkäävän. Ja alapuolella on kuva yhdestä temppelistä Narasta.

Narasta matkamme jatkui yhden aikoihin kohti Kiotoa. Matkaan tuhrautui puolisen toista tuntia, jonka aikana saimme syödä eväät ja kuunnella jonkun matka oppaan selitellessä jotain Kiotosta, Narasta ja kaikesta siltä väliltä.

Ja Kiotossa kohteena oli siis Kiyomizu dera. Eli siis yksi Kioton kuuluisista temppeleistä. Kiyomizuderan olen jo kerran kiertänyt ympäri käydessäni japanissa jokin aika sitten lomailemassa, mutta japanilaisten kanssa kokemus oli jokseenkin erilainen. Tällä kertaa kaikki ystäväni päätyivät ostamaan jos jonkin laista ennustusta tai amulettia. Mikä auttaa terveyteen ja mikä opiskeluun (you name it they have it). Itse päädyin ostamaan yhden onnen amuletti systeemin, mutta en oikeastaan tiedä, mihin sen pitäisi auttaa, kunhan on mukavan näköinen.

Sen jälkeen matka jatkui hotellille, jonne jätimme tavarat, söimme ja lähdimme tarkastamaan hotellin lähi maastoja. Ja sen jälkeen kutsui hotelli huone. Huoneessa oli kahdeksan tyttöä ja kaikki nukkuivat vierekkäin patjoilla, joten kuten arvata saattaa olimme hereillä suhteellisen pitkään. Taisin mennä nukkumaan siinä kahden kolmen aikaan ja herätys seuraavana aamuna kello 5:30. Eli ruhtinaalliset kolmisen tuntia.

Ja koko seuraava päivä oli omistettu Kioton kiertelemiselle. Olen kerran käynyt Kiotossa, mutta tällä reissulla ei tullut kierrettyä samoja paikkoja. Valitettavasti aamu valkeni kuitenkin sateisena, joten koko päivän sai kantaa sateen varjoa kädessä toivoen, että sade lakkaisi edes hetkeksi. Ja kyllä se hetkittäin laantuikin.

Ensimmäisenä etappina meillä oli 竹林の道. Ei ole mienintäkään ajatusta kuinka tuo pitäisi lukea (google kertoo sen olevan Chikurin no michi, mutta google translate ei ole kovin hyvä tuossa lukutavan selvittämisessä). Joka tapauksessa merkitykset on bambu, metsikkö ja tie. Eli tie, jota reunustaa bambut.

Seuraavaksi oli tiedossa lisää temppeleitä (nimien perässä en pysynyt laskuissa). Muutama hiukan pienempi temppeli.

Ja sitten tietenkin lounas. En tiedä olenko maininnut sitä koskaan, mutta täällä Japanissa syöminen on tärkeä tapahtuma. Meidän Kioton reittimme suunniteltiin sen perusteella, missä ihmiset tahtoivat syödä. "Koska tuolla on hyvä ravintola, niin sinne suunnalle mennään lounas aikaan." Kuulin myös huhuja siitä, että jotkut ryhmät jättivät temppelit kokonaan käymättä ja keskittyivät pelkästään ruokaan (tai oikeastaan vihreästä teestä valmistettuihin herkkuihin, koska Kioton bravuuri on Japanilainen vihreä tee). Lounaalla me päädyimme syömään tofu ravintolaan. Ruoka oli oikein hyvää, eikä lompakkokaan itkenyt verta lounaan jälkeen, joten oikein hyvä valinta.

Ja sitten Kinkakuji eli kokonaan kullasta valmistettu temppeli. Se on jotain, jota olen halunnut nähdä jo jonkin aikaa, enkä voi sanoa, että olisin pettynyt. Se oli oikein upean näköinen, vaikka en näekään syytä sen rakentamiseen. Pääsisi hyvin paljon halvemmalla, jos rakentaisi temppelin kullan sijaan ihan tavallisesta puusta... Mutta mikäs siinä jos tykkää. What ever floats your boat.

Sitten oli taas vähän lisää kulttuurillista hässäkkää (kivi puutarha ja joku entisen keisarin asuinpaikka) ennen ruokailua. Tällä kertaa päädyimme jonnekin syrjä kujan udon (japanilainen nuudeli) ravintolaan. Ei taaskaan (onneksi) ollut turhan kallis ja hyvääkin oli, vaikken tiennytkään mitä tilasin kun ruokalista oli kokonaan japaniksi.

Ja siinä olikin se päivä. Taas yö tuli vietettyä samassa tyttö porukassa mutta onneksi nukkumaan päästiin jo yhdeltä, joten sai nukuttua hiukan enemmän.

Kiotosta oli sitten lähtö Tokioon luotijunalla. Ja Tokion rautatieasemalta otimme suoraan metron Disneylandiin. Koko muun retken liikuin luokkalaisteni kanssa samassa kuuden hengen porukassa, mutta Disneylandissa joukon kokoonpano vaihtui hiukan. Monet viettivät tuon päivän muilla luokilla olevien ystäviensä kanssa ja minä päädyin sitten ryhmään, jossa oli kaksi meidän luokkalaista tyttöä ja kolme rinnakkaisluokkalaista.

Alkuun tarkoitukseni oli mennä Disney sean puolelle, mutta kaikki muut halusivat päästä Disneylandin puolelle, joten päädyin sitten sinne toistamiseen. Onneksi oli kuitenkin Disneylandin 30 vuosipäivä ja Halloween, joten Disneylandin kuosi oli jokseenkin erilainen. Ja ei kai sitä Disney landista voi kai oikein sanoa mitään, joten kai voin antaa kuvien kertoa puolestani.

 Ja sitten tulikin jo retken viimeinen päivä. Viimeinen päivä vietettiin Tokiossa. Ensin suuntana oli Tokyo Tower. Se oli ihan näkemisen arvoinen, mutta en ole varma, olisinko viitsinyt siitä maksaa ja jonottaa. Me pääsimme ylös ilman jonottamista, mutta jono muille oli tosiaankin pitkä. En tiedä kuinka kauan he joutuivat odottamaan, mutta kyllä se vähintään  tunnin pituiselta näytti. No mutta etuja olla järjestetyllä matkalla...

Sen jälkeen päädyttiin jollekin kiertoajelulle lautalla. Sieltä sitten lähdettiinkin kotiin. Asahikawan lentokentälle päästiin joskus seitsemän aikoihin, josta sain sitten kyydin kotiin.

Se pitää sanoa, että kirjotin tuon alun tähän postaukseen joskus aikoja sitten, jolloin oli vielä "mukava syksy". Nyt täällä Asahikawassa on jo ehtinyt sataa luntakin. Viikon ajan sain rämpiä kouluun nilkan korkuisessa lumihangessa kun ei kukaan ollut viitsinyt aurata jalkakäytäviä. Nyt lumet on kuitenkin onneksi sulaneet ja nyt kaikki sanoo, että tämän viikon lopulla pitäisi tulla lunta, mutta saapa nähdä. Toivottavasti ei vielä.