Kyllä se kesä vielä tännekin ^^

Nyt täälläkin alkaa pikkuhiljaa olemaan hiukan lämpimämpää ^^ Päivällä on sellaisen 15-20 astetta eli oikein mukava sää. Valitettavasti aurinko on jokseenkin vielä pysynyt pilviverhon takana, mutta eipä se ole juurikaan haitannut. Ja on niitä aurinkoisiakin päiviä näkynyt. Tänään ei ole kyllä yksi niistä. Vaikka suhteellisen lämmin onkin, vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Ja kirsikankukatkin ovat alkaneet vihdoin kukkia täälläkin!

Ja sen voin ylpeänä todeta, että olen tähän asti onnistunut pääsemään kouluun joka päivä täysin oikeaan aikaan ja yleensä jopa puoli tuntia ajoissa. Joka päivä olen saanut raahauduttua ylös sängysstä 5:40 ja lähdettyä kouluun. Ensimmäistä kertaa mutka tuli koulumatkaan tänä maanantaina, kun ensimmäistä kertaa päätin mennä 7:17 bussilla 6:52 bussin sijaan. Tuo jälkimmäinen bussi on oikein hyvä valinta koulumatkalle ja yleisesti ehdin sillä ihan hyvin kouluun. Mutta tuona päivänä vaihtaessani bussia satuinkin sitten astumaan väärään bussiin. Huomasin bussin kääntyvän väärään suuntaan risteyksestä ja jäin siitä pois, mutta tietenkin bussit joilla pääsen kouluun ehtivät molemmat mennä nenäni edestä, kun juoksin bussipysäkille. Joten minulle jäi vaihtoehdoksi lähteä puolijuoksua kohti kilometrin päässä sijaitsevaa koulua. Ja ihan tiedoksi vaan suomalaista koulua käyville nuorille, että täällä sitä osataan varmistaa, etteivät oppilaat tule myöhässä tunnille, sillä kun minä minuuttia ennen tunnin alkua pääsin koulun ovista sisään huomasin opettajan sulkevan koulun ulko-ovia perässäni. En sitten tiedä, mitä pitää tehdä jos sinulla on oikeasti syy olla myöhässä... Varmaankin madella opettajan huoneeseen ja kertoa kuinka pahoillaan olet siitä, että sinulla oli hammaslääkäri? Mutta sitä en sentään joutunut tekemään. Vaikka luokan valvojalle jouduinkin selvittämään, miksi en ollut omalla paikallani istumassa, kun kello soi.

Sellaista siis tällä kertaa.

~Veera

Golden Week

Nyt on sitten lomat lomailtu ja arki alkanut. Mutta voisi kai siitä jotain sanoa kun kerrankin oikeasti tapahtui jotain ^^

Eli loma alkoi 3. perjantaina, mutta tuon päivän taisin viettää ihan kotona löhöten.
Kuvittelin ymmärtäneeni (kerrankin) meidän suunnitelmamme tuolle pidennetylle viikonlopulle, mutta loman edetessä jouduin toteamaan, että enhän minä mitään ollut ymmärtänyt. Aina ajattelin että "nyt ollaan siis matkalla tänne" ja aina hämmästelin kun päädyttiinkin jonnekkin aivan muualle. Kai tähän pitää vaan tottua...

Mutta sitten lauantaina alkoi matka perheen kanssa kohti Otarua. Otaru on pieni paikka noin puolen tunnin matkan päässä Sapporosta. Se on itse asiassa vähän samanlainen paikka kuin Fiskars (tietenkin hiukan isommassa mittakaavassa). Paljon ihmisiä, jotka myyvät käsin tehtyjä lasiesineitä tai kynttilöitä yms. Otarussa käytiin sitten akvaariossa ja kierreltiin kaupoilla. Ja lopuksi päädyttiin hotelliin yöksi.
Ei ehkä kuulosta kovin erikoiselta mutta oikeastaan se oli ihan hauskaa. ^^

No sunnuntaina alkoi sitten matka Otarusta kohti Sapporoa. Sapporossa meillä oli hyvin aikaa käydä

ostoksilla ennen musikaalin alkua, joten hajaannuimme eri kohteisiin. Ja minä löysin tieni Sapporon lolitaliikkeisiin. Sen varran kallista kaikki niissä liikkeissä tietenkin oli, ettei mielessäni käynytkään ostaa mitään, mutta kunhan katselin. Mutta sitten yhdestä kaupasta löysin oikean aarteen. Nimittäin rekillisen Moi Meme Moitien vaatteitaa. Siinä oli rahan lähtö lähellä. Valitettavasti yksi Moi Meme Moitien mekko maksaa sellaiset 30 000 jeniä eli noin 300€. Sitten tietenkin ajattelin, että jos ostaisin jotain pienempää Moi Meme Moitielta edes sukat. Ja yksi ainoa sukkapari maksoi 50€. Joten valitettavasti kaikki jäivät kaupan hyllyille. Mutta sovitin yhtä mekoista, joten nyt voin todeta, että minulla on ollut päälläni aito Moi Meme Moitien mekko, vaikka en sitä omistakaan. ^^

Yhden aikoihin suuntasimme sitten kohti paikkaa, jossa  kävimme katsomassa Kaunotar ja Hirviö musikaalin. Musikaali seurasi onneksi aika tarkasti jo aiemmin näkemääni Disneyn piirrettyä, joten pysyin juonessa mukana vaikka en vuorosanoista mitään ymmärtänytkään. Ja oikeastaan se, etten ymmärtänyt mitään sai minut keskittymään hiukan enemmän muuhun lavalla tapahtuvaan, kuten puvustukseen, lavastukseen ja erikoistehosteisiin. Ja olihan niissä katsomista. Lavasteet tulivat milloin mistäkinsuunnasta ja puvut olivat aivan upeita. Ja mielikuvitus on kyllä ollut jollakulla koetuksella, kun on keksinyt mitä erilaisimpia kommervenkkejä niihin pukuihin. Mihin avautuvia ovia ja mihin kynttilöitä.

Heti esityksen päätyttyä minä suuntasin kohti paikkaan, jossa tapasin amerikkalaisen vaihto-oppilaan ja AFS ihmisen, joiden kanssa oli sitten suunta kohti Sapporo Domea, jossa tuo TohoShinkin keikka oli. Ja päästessämme areenalle, en voi kuin todeta, että hämmästys oli suuri. Sillä Sapporo Dome ei ole mikään pieni paikka. Sapporo Domeen mahtuu maksimissaan 40 000 katsojaa, eli se ei todellakaan ole mikään pieni paikka (voitte verrata Hartwall-areenan 15 000 paikkaan). Ja halli oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kuulemma jotkut olivat tulleet Tokiosta asti katsomaan kyseistä kiertuetta (joka kävi myös Tokiossa). Ja jos siinä ei vielä ollut tarpaaksi, niin valojen sammuessa lähes jokaisella paikalla olijalla oli mukavaav punainen valo tikku. Ja näky oli aika uskomaton.

 Ja voitte kuvitella kuinka kauan kesti päästä ulos kyseisestä rakennuksesta, kun emme kuitenkaan olleet ainoita paikalla...
Lopulta pääsimme ulos ja pitkän jonotuksen jälkeen metroon. Kello taisi olla lähempänä kahta, kun pääsimme majoituspaikkaamme Sapporon laitamille. Ja seuraavana päivänä herätys oli tietysti seitsemältä, että pääsimme lähtemään takaisin kohti Asahikawaa.

Että sellainen loma tällä kertaa ^^
~Veera

Asiat tärkeys järjestykseen?

On outoa huomata, kuinka erilaiset asiat ovatkin tärkeitä kun vaihtaa maisemaa pidemmäksi aikaa.

Olen ollut täällä noin puolitoista kuukautta ja tänään sain ensimmäistä kertaa käsiini kaunokirjallisen teoksen, jota kykenen lukemaan. Suomessa sitä on tottunut siihen, että kirjasto on aina lähellä ja siellä on aina jotain luettavaa. Ja yleensä vaihtoehtoja on paljon.
Mutta tänne lähtiessäni totesin, ettei laukkuihini mahdu yhtä ainoaa kaunokirjaa. Ajattelin, että se on ihan okei. Kyllä minä kykenen sen aikaa elää ilman kirjojani kunnes löydän jostain englannin kielisiä kirjoja. Niin minä ajattelin kun lähdin kotoa. Ja ajattelin hiukan pieleen, voin näin jälkiviisaana todeta. Ainoa kirja, jossa minulla on suorasanaista tekstiä on Japanin kulttuuria käsittelevä kirja, joka on paikoittain hiukan raskasta luettavaa. Varsinkin kun illalla makaan sängyssä ja tuijotan tekstiä joka kertoo Japanin shogunaatti hallinnosta 1500-luvun tienoilla, niin on sitä usein tullut mieleen, että voisi lukea jotain muutakin.

Tähän asti minulla ei ole kuitenkaan ole ollut vaihtoehtoja. Mutta nyt on! Ja uskokaa tai älkää en ole koskaan ollut näin iloinen päästessäni kirjastoon. Mutta nyt minulla on oma kirjastokortti, joten voin käydä kirjastossa vaikka päivittäin tullessani koulusta.

Niin pieni asia kuin kirjasto ja se on tällä hetkellä pelastanut koko loppu vuoden. Ei tietenkään ole mikään huima valikoima kirjoja, mutta ei silläkään oikeastaan ole niin merkitystä. Kunhan on jotain luettavaa.

Ja nyt miulla on siis pitkään odottamani Golden week eli LOMA!! Ei koulua tai 5.40 herätystä. Ei ehkä kovin lohduttavaa, että melkein kuukauden odottamisen jälkeen on 3 päivän loma, mutta sentään jotain. Ja enää 2½ kuukautta kesälomaan ^^ Jota ennen on vielä koulun festivaali ja muuta mukavaa ^^ Eli eiköhän se siitä...

Vaikka oikeastaan minulta alkaa loppua tekeminen kesken tunneilla. Yleensä opiskelen japania, mutta kaikki opettajat eivät valitettavasti katso kovin hyvällä sitä, etten keskity opetukseen. Joten joillain tunneilla minun on pakko jättää japanin kirja laukkuun ja tuijotella opettajaa ymmärtämättä sanaakaan mitä hän sanoo. Todella tylsää jos joku ei osaa kuvitella.

On kuitenkin joitain tunteja, jolloin pelkkä opettajan seuraaminen on suhteellisen huvittavaa. Esimerkiksi terveystiedon opettaja on tälläinen henkilö. Eräällä terveystiedon tunnilla tuijottelin taas ulos ikkunasta kun yhtäkkiä opettaja alkoi laulaa. Minulla ei ole aavistustakaan liittyikö se tunnin aiheeseen millään tavalla, mutta jokseenkin hämmentävää se oli. Hän on myös kerran päätynyt keskustelemaan luokan poikien kanssa koripallosta puoleksi tunniksi. Ja hänellä taitaa muutenkin olla suhteellisen huvittavat jutut sillä koko luokka nauraa vähän väliä hänen tunneillaan. Mutta ei oikein voi varmaksi sanoa kun en mitään ymmärrä ^^

Ja huomenna sitten alkaisi matka kohti Sapporoa. Ensin perheen kanssa katsomaan Kaunotar ja Hirviö musikaalia, jonka jälkeen yhden vaihto-oppilaan ja AFS ihmisen kanssa Toho Shinkin konserttiin. Eli kolme päivää Sapporossa ja sitten takaisin Asahikawaan ^^

~Veera ^^