On outoa huomata, kuinka erilaiset asiat ovatkin tärkeitä kun vaihtaa maisemaa pidemmäksi aikaa.
Olen ollut täällä noin puolitoista kuukautta ja tänään sain ensimmäistä kertaa käsiini kaunokirjallisen teoksen, jota kykenen lukemaan. Suomessa sitä on tottunut siihen, että kirjasto on aina lähellä ja siellä on aina jotain luettavaa. Ja yleensä vaihtoehtoja on paljon.
Mutta tänne lähtiessäni totesin, ettei laukkuihini mahdu yhtä ainoaa kaunokirjaa. Ajattelin, että se on ihan okei. Kyllä minä kykenen sen aikaa elää ilman kirjojani kunnes löydän jostain englannin kielisiä kirjoja. Niin minä ajattelin kun lähdin kotoa. Ja ajattelin hiukan pieleen, voin näin jälkiviisaana todeta. Ainoa kirja, jossa minulla on suorasanaista tekstiä on Japanin kulttuuria käsittelevä kirja, joka on paikoittain hiukan raskasta luettavaa. Varsinkin kun illalla makaan sängyssä ja tuijotan tekstiä joka kertoo Japanin shogunaatti hallinnosta 1500-luvun tienoilla, niin on sitä usein tullut mieleen, että voisi lukea jotain muutakin.
Tähän asti minulla ei ole kuitenkaan ole ollut vaihtoehtoja. Mutta nyt on! Ja uskokaa tai älkää en ole koskaan ollut näin iloinen päästessäni kirjastoon. Mutta nyt minulla on oma kirjastokortti, joten voin käydä kirjastossa vaikka päivittäin tullessani koulusta.
Niin pieni asia kuin kirjasto ja se on tällä hetkellä pelastanut koko loppu vuoden. Ei tietenkään ole mikään huima valikoima kirjoja, mutta ei silläkään oikeastaan ole niin merkitystä. Kunhan on jotain luettavaa.
Ja nyt miulla on siis pitkään odottamani Golden week eli LOMA!! Ei koulua tai 5.40 herätystä. Ei ehkä kovin lohduttavaa, että melkein kuukauden odottamisen jälkeen on 3 päivän loma, mutta sentään jotain. Ja enää 2½ kuukautta kesälomaan ^^ Jota ennen on vielä koulun festivaali ja muuta mukavaa ^^ Eli eiköhän se siitä...
Vaikka oikeastaan minulta alkaa loppua tekeminen kesken tunneilla. Yleensä opiskelen japania, mutta kaikki opettajat eivät valitettavasti katso kovin hyvällä sitä, etten keskity opetukseen. Joten joillain tunneilla minun on pakko jättää japanin kirja laukkuun ja tuijotella opettajaa ymmärtämättä sanaakaan mitä hän sanoo. Todella tylsää jos joku ei osaa kuvitella.
On kuitenkin joitain tunteja, jolloin pelkkä opettajan seuraaminen on suhteellisen huvittavaa. Esimerkiksi terveystiedon opettaja on tälläinen henkilö. Eräällä terveystiedon tunnilla tuijottelin taas ulos ikkunasta kun yhtäkkiä opettaja alkoi laulaa. Minulla ei ole aavistustakaan liittyikö se tunnin aiheeseen millään tavalla, mutta jokseenkin hämmentävää se oli. Hän on myös kerran päätynyt keskustelemaan luokan poikien kanssa koripallosta puoleksi tunniksi. Ja hänellä taitaa muutenkin olla suhteellisen huvittavat jutut sillä koko luokka nauraa vähän väliä hänen tunneillaan. Mutta ei oikein voi varmaksi sanoa kun en mitään ymmärrä ^^
Ja huomenna sitten alkaisi matka kohti Sapporoa. Ensin perheen kanssa katsomaan Kaunotar ja Hirviö musikaalia, jonka jälkeen yhden vaihto-oppilaan ja AFS ihmisen kanssa Toho Shinkin konserttiin. Eli kolme päivää Sapporossa ja sitten takaisin Asahikawaan ^^
~Veera ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti