Koulu vai pieni armeija?

Olen nyt siis ehtinyt käymään koulua yhden kokonaisen viikon ja paljon on ehtinyt tapahtua. Mutta on yksi asia johon olen erityisesti kiinnittänyt huomiota tämän viikon aikana. Nimittäin se, etten ole enää aivan varma olenko oikeasti koulussa vai intissä.
Alkuun ajattelin näin jo ensimmäisenä päivänä kun seisoimme kaikki (koko koulu) suorissa jonoissa (salin lattiassa on viivat jotta jonot ovat varmasti suorat) ja kaikkien kumartaessa täysin samaan aikaan. Eikä sekään oikeastaan haitannut tunnelman luomista että joka tunti kaikki nousevat tunnin alussa ja lopussa yhtä aikaa seisomaan ja kumartavat (saman aikaisesti tietenkin).

Mutta ensimmäisenä päivänä en ollutkaan vielä ollut liikuntatunnilla. Meillä on Suomessa sellainen asia kuin yleinen asevelvollisuus... Mutta ei Japanissakaan tästä käsitteestä aivan tietämättömiä olla. Täällä se vain kulkee nimellä liikuntatunti. Tällä hetkellä minulla on ollut kaksi 50 min mittaista liikunnantuntia ja olemme kerenneet jo harjoittelemaan mm. suoriin riveihin juoksemista, ryhti lepo tyyppistä soopaa sekä tänään marssimista.


Tänään tunnin jälkeen opettajani kysyi minulta, että eroaako suomalainen ja japanilainen liikuntatunti toisistaan. En oikein tiennyt mitä sanoa siihen välttämättömöön jatko kysymykseen "Miten".

No jos sitten muuten koulusta... Olen siis nyt istunut viikon koulussa enkä ole oikeastaan ymmärtänyt yhtään mitään. Se on oikeastaan paljon raskaampaa kuin voisi kuvitella. Herään joka aamu klo 5.40 jotta ehdin kouluun puoli yhdeksäksi ja kotiin pääsen siinä kuuden maissa. Ja tuolla välillä istun pulpetin takana ja joko tuijotan opettajaa, ikkunaa tai luokkalaisiani. Joskus opiskelen japania tai teen jotain kouluhommia sinne suomen puolelle.

Ja tällä hetkellä miulla on pienimuotoinen ongelma koulun jälkeisten kerhojen kanssa. Minulla olisi tällä hetkellä kaksi hyvältä kuulostavaa vaihtoehtoa cheerleading tai jousiammunta. Toisaalta molemmat ovat älyttömän huonoja vaihtoehtoja, koska ne ovat urheilua, joten luultavasti joudun norkumaan koululla aivan yli pitkiä päiviä ja toisekseen en ole hyvä minkään näköisessä urheilussa (ainakaan enää). Oikeastaan ehkä kääntyisin enemmän jousiammunnan puoleen, mutta tällä hetkellä puolet tutuistani ovat cheerleading kerhossa ja jousiammunta on kovin poika voittoinen kerho (lähes jokainen koulumme poika karttaa minua kuin ruttoa, koska he pelkäävät joutuvansa puhumaan englantia). Mutta saapi nähdä kuinka tässä sitten käykään ^^

Veera